Kokonaisvaltaisessa hoitonäkökulmassa otetaan huomioon oirekohdan yhteys laajempaan toiminnalliseen kokonaisuuteen. Kipeytynyt akillesjänne, tenniskyynärpää tai vihlova polvikipu voivat juontaa juurensa kipukohtaa kauempana oleviin tekijöihin. Siksi tutkitaan ja hoidetaan koko kehoa, nivelten asentoja ja niiden toimintaa. Hoitamisen sivutuotteena kipu ja muut oireet saattavat kadota kokonaan, vaikka itse kipukohtaa ei ole sen kummemmin käsitelty.
Länsimaisessa hoitokulttuurissa hoitaminen keskittyy kipukohtaan ja kipua vaimennetaan kipulääkkeillä puuttumatta sen syyhyn. Kipukohtaa tutkitaan röntgenkuvin, magneettikuvin ja ultraäänellä etsien viitteitä kulumasta tai vammasta. Joskus diagnoosi tehdään pelkästään katsomalla potilaan syntymävuosi. Hoidoksi tarjotaan kipulääkkeitä, liikunnan lopettamista ja joskus polven "puhdistusleikkausta". Kun kipulääke ei auta eikä vammaa tai kulumaa havaita, epäillään helposti masennusta tai muuta mielenterveyden häiriötä. Onpa joillekin asiakkailleni kerrottu, että kivusta on tullut pysyvä seuralainen, jonka kanssa on kärvisteltävä tuntemattomaan tulevaisuuteen saakka. Ellei tapahdu ihmettä.
Näitä ihmeitä olen kohdannut tuon tuosta siksi, että hoidettaessa ei keskitytty pelkästään kipukohtaan, vaan hoidettiin koko ihmistä – kokonaisvaltaisesti koko kehoa!