Olkapää voi oireilla monella tapaa. Yleisimmin ihmiset huomaavat, että kipu rajoittaa käden liikkeitä. Käden nostaminen hartiatasoa ylemmäs voi olla vaikeaa ja käden vieminen selän taakse mahdotonta. Jatkuva särkykään ei ole harvinaista ja joskus kädet puutuvat herkästi.
Olkapään oireet eivät rajoitu pelkästään olkapäähän itseensä, vaan usein heijastukset tuntuvat niskassa ja muualla kädessä. Kyynärpäässä voi tuntua rasituksessa polttavaa kipua, joka on niin voimakasta, että esimerkiksi etunojapunnerrus on mahdotonta. Joskus kipu tuntuu olevan kämmenselässä ja ilmenee voimakkaana silloin, kun kädellä tarttuu johonkin nostamismielessä.
Olkapää on hyvin liikkuva nivel, joka voi myös vahingoittua kaatumisissa ja muissa tapaturmissa. Kivuliaimmat ja pitkäaikaisimmat vammat näyttävät liittyvän kiertäjäkalvosimen repeämiin. Sellaiselle ei perinteisin konstein oikein paljoa voi tehdä. Olkapää voi olla myös kansanparantajan näkökulmasta poissa paikaltaan eli huonossa asennossa. Ja onhan mahdollista, että olkapäässä on revähtymän lisäksi myös virheasento, jolloin asennon korjaaminen voi lievittää kipua.
Toisinaan olkapää kipeytyy jonkin tekemisen aikana tai seurauksena, joskus olkapään kipu näyttää tulleen yöllä nukkuessa.
Ahdas olkapää
Tavallista näyttää olevan, että kipeytyneeseen olkapäähän laitetaan kortisonia ja puudutusainetta. Tällöin ajatellaan, että olkapää on tulehtunut. Ja monen monta kertaa on olkapääkipuinen myös kuullut, että olkapäässä on ahtauma, jonka takia jänne jää puristuksiin. Leikkaushoidossa luusta veistellään palasia ja järjestetään tilaa paksuuntuneelle jänteelle.
Näissä tapauksissa mieleen herää kysymys, että miten tämä ahtauma nyt sitten yht'äkkiä tuli. Kansanparannuksen näkökulmasta kokemusta on nimittäin siitäkin, että ahtauma johtuu olkapään virheasennosta. Tilanne korjaantuu, kun olkapää saadaan palautettua oikeaan asentoonsa. Sen jälkeen jänne taas mahtuu liikkumaan niin kuin on tarkoitettu.
Hermopinteet
Myöskään hermopinteet eivät ole tuntemattomia olkapään ja käden alueen liikerajoitusten ja kipujen synnyttäjänä. Mieleeni tulee olkapää, jossa oli ollut kipuja ja jännittyneisyyttä jo vuosia. Lopulta ilmeni, että oireet johtuivat siitä, että potilas varoi tiettyjä liikkeitä, jotka olisivat aiheuttaneet liikettä toisaalla – nimittäin siellä, missä tämä hermopinne tai sen kaltainen aiheutti ongelmaa.
Eräässä toisessa tapauksessa käden oireet olivat korjaantumattoman hermovaurion syytä. Hermon vaurio oli todettu hermoratatutkimuksessa ja potilaalle ei annettu toivoa tilanteen parantumisesta. Tiesin ongelman sikäli, että olin joitain vuosia aikaisemmin tullut itsekin siihen tulokseen, että vika on varmaan hermossa, koska en silloisilla tiedoillani ja taidoillani pystynyt muuttamaan tilannetta miksikään.
Kuitenkin – nyt vuosia myöhemmin – muun hoidon yhteydessä hoidin toivottoman olkapään ja käden rutiininomaisesti odottamattakaan, että sillä olisi kummempia vaikutuksia. Yllättäen käsi tuli kuntoon ja oireet katosivat! Oireiden syynä ei siis sittenkään ollut hermovaurio, vaan kenties jonkinlainen hermopinne, joka vapautui olkapäätä sopivasti liikuttelemalla.
Miksi olkapää, joka on niin liikkuva nivel, voi juuttua asentoon, jossa se ei pysty normaalisti liikkumaan? Äkkiseltään luulisi, että nivel palautuu helposti normaaliin asentoonsa. Mutta niin ei käy, vaikka kättä yrittäisi liikutella paljonkin. Tätähän usein tehdään fysioterapiassa – vaikka näyttääkin siltä, että liikehoidot tehoavat usein tuskastuttavan hitaasti. Syynä on ehkä aluksi tiettyjen lihasten kiristyminen, mutta myöhemmässä vaiheessa myös erilaiset hermojen pinnetilat. Kun mahdollinen pinnetila saadaan hoidettua ja oikeat lihakset liikkumaan omalla liikelaajudellaan, on tavallista, että olkapääkin alkaa toimia ilman kipua.
Solisluun virheasento
Lapaluu on yhteydessä rintalastaan yhden irrallisen luun eli solisluun välityksellä. Jos jompikumpi solisluun pää on poissa paikaltaan, se aiheuttaa enemmän tai vähemmän jatkuvia oireita. Minulla on omakohtaista kokemusta omasta solisluustani tässä mielessä. Kun lapaluun puoleinen nivel oli pompsahtanut pois paikaltaan, oireet olivat ajoittaisia, joskin eräälläkin kerralla ne jatkuivat kolmisen kuukautta. Oireet liittyivät olkapään liikutteluun. Toisella kertaa olin epäonnekseni saanut rintalastan puoleisen solisluun pään pois paikaltaan. Tällöin oireet tuntuivat selän puolella lapaluussa. Kun solisluu painettiin paikalleen, oire katosi. Onneksi kyseistä vammaa päästiin hoitamaan pian sen syntymisen jälkeen.
Urheiluvammoja käsitelleen eepoksen mukaan solisluun sijoiltaanmenon oireet alkavat vaivata keski-iän lähestyessä, josta päättelinkin sitten, että keski-ikä omalla kohdallani oli alkanut. Saman teoksen mukaan solisluun pää ei pysyisi paikallaan kuin leikkauksen avulla, koska sitä ei oltu laitettu paikalleen välittömästi vamman syntymisen yhteydessä, josta oli kulunutkin jo lähes viisitoista vuotta. Minua kuitenkin onnisti sikäli, että Jouko Holma, jonka opissa olin, laittoi sen paikalleen. Samalla opin itse, miten se tapahtuu, joskin on sanottava, että helposta periaatteesta huolimatta se ei aina ole ihan helppoa!