Lantio muodostaa holvimaisen rakenteen – luisen lantiorenkaan – joka kannattelee koko kehon painoa. Lantion takaosassa on ristiluu (os sacrum), joka on samalla myös selkärangan yhteen luutunut alaosa. Ristiluuhun niveltyvät lonkkaluut (os coxae) eli suoliluut SI-nivelten (articulatio sacroiliaca) välityksellä. Lonkkaluut itsessään muodostuvat kolmesta luusta ja niveltyvät toisiinsa edessä häpyliitoksen kautta (symphysis pubis).
Luinen lantiorengas katkeaa siis kolmesta kohdasta. Takana on kaksi sacroiliaca-niveltä eli SI-niveltä ja edessä symphysis pubis (häpyliitos). Häpyliitos on normaalisti erittäin luja, mitä kuvaa se, että vammojen yhteydessä kyseinen liitos säilyy usein ehjänä, vaikka lantiorengas murtuisi muista kohdista.
SI-nivelissäkin tapahtuu normaalisti vähäistä liikettä. Kehon paino jakaantuu SI-nivelten ja lantiorenkaan kautta jalkojen päälle. Nivelen takaosassa olevat hyvin voimakkaat nivelsiteet lukitsevat lonkkaluun ja ristiluun toisiinsa. Koska nivelten etupuolella olevat siteet ovat suhteellisen heikot, toimii lantiorenkaan etukolmannes lantion holvimaisen rakenteen etuosaa koossa pitävänä "siteenä".
Lantiorengas ei siis ole jäykkä luinen rengas, vaan sidekudosten koossa pitämä kokonaisuus. Voimakkaista nivelsiteistä huolimatta SI-nivelet muodostavat lantion heikoimman kohdan.
Lantio
- Koko kehon perusta.
- Lantion alueen hyvä hallinta on avain koko kehon hyvinvoinnille.
- Lantion alueella olevat häiriöt liittyvät useimmiten SI-niveliin ja sitä kautta lantion asentoon.
Virheasennossa oleva lantio
- Jakaa kehon painon epätasaisesti jaloille.
- Aiheuttaa muutoksia askellukseen, mikä voi tuntua oireina lonkissa, polvissa ja nilkkoissa.
- Synnyttää koko selän alueelle vääntöä ja kiertoa, mikä voi tuntua mm. selkä- ja niskakipuina.
- Saa jalat näyttämään eripituisilta.
Eipä siis ihme, että usein mitä erilaisimmat tuki- ja liikuntaelinten kiputilat ovatkin paljastuneet lantion alueen ongelmiksi.